Niemi

Savu koskee tuohirunkoa, kun tuoksu suven lupaa suuria
Pitkät päivät ajavat pilvet kauas kasvoiltani
Kuvittelenko verihelluntain, kun kuulen kaukaa kaikuina
Ajomiehen huutavan:

"Tulkaa niemen päähän, niemen nenään katsomaan
Siellä päivä ei paista
Tulkaa niemen päähän, niemen nenään kuiskimaan
Hiljaa verihelluntaista"

Kuun kujalla haapa heiluu
Oksat sen katsoo kajoa
Lehdet vielä nuorena makaa
Vaan aamulla multana hajoaa

Kulkevia naava kurkottaa, ei vain koskaan niitä kiinni saa
Sen sormet pidenneet on päivistä, vaan kuivuu oksalle
Vielä vannoo varvut polkua: "se tässä ennen maahan painama"
Sinne käyden ajomies edellä, meidät kannoillaan

Yllä veden väreet soivat, on haalennut kannen hohto päällä päivän päättyvän
Eikä valvo turvan tieni, on hiljainen murhaniemi

Tulkaa niemen päähän, niemen nenään katsomaan
Siellä päivä ei paista
Tulkaa niemen päähän, niemen nenään kuiskimaan
Hiljaa verihelluntaista

Tulkaa niemen päähän, niemen nenään katsomaan
Siellä päivä ei paista
Tulkaa niemen päähän, niemen nenään kuiskimaan
Hiljaa verihelluntaista